Vuoden kunnollisimmat 2020

Ritva Wächter 

Onneksi olkoon, Ritva, monesko Kunnollinen-titteli tämä sinulle jo on? 

Tämä taitaa olla kolmas kerta. Kiitos siitä kuuluu Katajanokan Kunnolle, joka järjestää monipuolisia liikuntakursseja, joihin on helppo osallistua hyvin kohtuullisilla kurssimaksuilla. 

Kävit viime vuonna tanssillisessa jumpassa, coressa, kehonhuollossa, circuitissa, pilateksessa ja kunnon jumpassa, ja tunteja kertyi yhteensä 82. Pakko kysyä: laiskottaako sinua koskaan? 

Olen kyllä luonteeltani peruslaiska mutta myös tunnollinen ihminen. Eli jos johonkin ryhdyn, hoidan homman. Kunnon tunneille on helppo osallistua, on hyvät vetäjät ja mukavat ryhmäläiset. 

Mitä kaikkia liikuntalajeja olet elämäsi aikana harrastanut? 

Täytän pian 80 vuotta. Mukava pyöreä luku. Tähän ikään mennessä olen kyllä ehtinyt kokeilla ja harrastaakin monenlaisia liikuntamuotoja. Olen ollut muun muassa Naantalin naisvoimistelijoiden joukossa, tanhuryhmässä ja yleisurheilussa kouluaikana. Toimin Finnairilla lentoemäntänä yli 40 vuotta. Siellä meillä oli esimerkiksi karatekerho, jossa harjoiteltiin itsepuolustusta. Joogaa olen harjoittanut eri muodoissa ja niin edelleen. 

Mitä lajia et suostuisi kokeilemaan? 

Nyrkkeily ja muut kamppailulajit eivät oikein kiinnosta. 

Miten olet liikkunut korona-aikana? 

Olen käynyt sauvakävelyllä ja Anun ulkona järjestämillä taijitunneilla kolme kertaa viikossa. Suosittelen! 

 

 

 

Sari-Anna Sugander 

Onnittelut Kunnollisin-tittelistä! Olet käynyt Katajanokan Kunnon tunneilla Kunnon jumpassa, circuitissa, coressa ja kehonhuollossa. Oletko korvannut nuo nyt korona-aikaan jollakin muulla liikunnalla, ja jos olet, niin miten? 

En ole korvannut aiempia tunteja ohjatulla liikunnalla. Tilalle on tullut ainoastaan ulkoilua, lenkkeilyä sekä pientä kotijumppaa. 

Milloin ja miten ajauduit Kunnon tunneille? 

Olen liittynyt aikanaan Kunnon tunneille hyvän sijainnin vuoksi; liikuntahallille on kodistani viiden minuutin matka. 

Kaipaatko nyt jotakin aivan erityistä tunneilta? 

En kaipaa mitään erityistä, ainoastaan paluuta aiemmalle tunneille. 

Oletko ollut koko elämäsi ajan liikunnallinen ihminen? 

Olen ollut lähes aina liikunnallinen, mutta aikuisiällä ohjattu liikunta on lisääntynyt. 

Minkä liikunnallisen taidon haluaisit vielä oppia? 

Haluaisin oppia vielä enemmän latinotanssia, ja toivoisin uskallusta avantouinnin aloittamiseksi. ? 

Harrastatko myös penkkiurheilua? Mitä lajeja ja millä tavalla? 

Penkkiurheilua en harrasta ollenkaan, paitsi ehkä silloin, kun on jääkiekon tai jalkapallon MM kisat. 

 

Jouni Vikman 

Onnea Kunnollinen -tittelistä! 

Kiitos! On mukava tietää, että kannatti tsempata itsensä paikalle sellaisinakin päivinä, kun olisi tehnyt mieli laiskotella. 

Osallistuit viime vuonna kunnon jumppaan, joogaan, coreen ja kehonhuoltoon. Miltä tuntui, kun koronavirus sulki liikuntahallin? 

Kyllä se veti mielen mustaksi. Iltajumpat ovat olleet kivaa pään tuuletusta, kun on päässyt toimistolta mukavien ihmisten ilmoille (ei niin, etteivätkö työkaverinikin ihan mukavia olisi). Lisäksi tiesin heti, että oma aktiivisuus tulee romahtamaan, kun etätöihin siirtymisen takia ei enää tule aamuin illoin käveltyä parin kilometrin työmatkoja. Sen vuoksi minulla on ollut aikataulutetut ja etukäteen maksetut jumpat kalenterissani! 

Onko liikkumisesi lisääntynyt vai vähentynyt sen jälkeen? Kerro siitä lisää. 

Ehdottomasti vähentynyt. Kuten edellä mainitsin, tarvitsen rutiineja, jotta tulee liikuttua. Aluksi yritin vähän jumpata omatoimisesti, mutta kun ei ollut kukaan kirittämässä, niin liu'uttiin viikkoihin, jolloin olin tyytyväinen, kun muistin kerran tehdä joogan aurinkotervehdykset. 

Sehän tässä koronasulussa on pahinta. Näennäisesti nakertuu vain jokin pieni kulma elämässä, mutta se voi hapertaa koko isoa laattaa, jonka varassa eläminen ja oleminen on ollut. 

Mikä sai sinut aikanaan avaamaan Katajanokan liikuntahallin oven? 

Eräs Katajanokalla asuva tuttuni, jonka kanssa kävin säännöllisesti kävelylenkeillä, kysyi mukaan. Sillä tiellä olen edelleen. Hän tiesi, että olin käynyt edellisen työnantajani järjestämillä jumppatunneilla ja että niitä oli ollut ikävä. 

Oletko enemmän yksin liikkuja vai ryhmässä liikkuja? 

Minua seura motivoi aina liikkumaan. Kävelylenkeillä tai kun vielä kävin salilla, on mukavaa, jos voi jutella – joko liikuntasuorituksesta tai ihan niitä näitä. Se tekee hikoilusta kevyempää, ja ryhmäjumpissa uskaltaa olon mukaan joko yrittää vähän enemmän tai päivästä riippuen vähän höllätä, kun ei tunne olevansa tikun nokassa. Eipä niin, että Katajanokan Kunnon tunneilla olisi kummastakaan pitänyt huolehtia, mutta ihmismieli on outo. 

Miten Katajanokan Kunto voisi mielestäsi kannustaa miehiä tunneilleen? 

Sen kun tietäisi. Itselläni tie jumppiin kävi niin, että naureskelin naispuolisille työkavereille näiden ”tyttöjumpista”, ja he haastoivat minut mukaan. Tajusin, kuinka kovaa liikuntaa se voi olla! Ehkä voisi jotenkin yrittää korostaa, ettei kyseessä ole ”tanssahtelu”, vaan lihaksia kipeyttävää hikitreeniä, jos niin haluaa! Itse pidän askelkuvioista, koska niissä viimeistään on pakko irrottaa aivot päivän tapahtumista, mutta monelle rytmitajuaan epäilevälle miehelle ne voivat olla iso kynnys. Katajanokan kunnon jumpissa askelluksia on mielestäni pidetty aika minimitasolla, ehkä sekin on asia, jota voisi korostaa. Kannattanee myös panostaa kaltaisiini tapauksiin, jotka jo ovat etsimässä jotain liikkumismuotoa. Eli vertaismarkkinointia peliin. Naiset – haastakaa miehenne! Parhaassa tapauksessa ei tarvita kuin pari kertaa ja yksittäisistä vaivannäöistä tulee se kalenteriin merkattu vakiomeno. 

Millaisia terveisiä lähettäisit Kunnon ohjaajille? 

Olen aina ollut sitä mieltä, että Katajanokan kunto on ollut valtavan onnekas, mitä tulee ohjaajiin. Olen kokeillut monia eri jumppia, ja jos en ole jatkanut, niin yleensä syynä ovat olleet aikataulukysymykset, eivät ikinä ohjaajat. Teitä on ollut ikävä, onneksi nyt on voinut edes etäjumpissa ruudun välityksellä nähdä teitä. Toivottavasti pian tavataan ihan livenäkin! 

Entä meille kuntolaisille? 

Ilman teitä en työpäivän päätteeksi kävelisi Kampista Katajanokalle säässä kuin säässä. Kiitos, kun olette olemassa! Älkää tuskailko, jos viimeisen vuoden ajan on tuntunut, että olisitte muka laiskotelleet. Olkaa sen sijaan iloisia ja ylpeitä jokaisesta kerrasta, kun jotain teette. Itse olen yrittänyt rakentaa itselleni uusia rutiineja. Tietyt kauppareissut tehdään ehkä pitemmän kävelyreitin kautta ja suihkuun mennään vasta, kun on tehnyt kylppärissä odottavilla kevyillä käsipainoilla edes miniminostot. Joo, tiedän – mutta eihän tämä hikipäässä jumppaaminen terveen ihmisen hommaa olekaan. 

Nähdään pian hallilla!